Ritva Tanhuanpää: Suuri banaani (2001)
Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 17.11. – 15.12.2001
Tragikomedia jonka ruoska ei säästä satiirisilta iskuiltaan tusinaostareita, tosi-tv:tä eikä tavallisia tien tallaajia. Insesti, kuolema, syntymä, hulluss, hyväksikäyttö, rakkaus, hedonismi sekä vapaus ja sen puuten kietouvuta suureksi vyyhdiksi, joka sysää katsojat keskelle vuosikymmenten synkkää sykliä.
Keväällä keskustelimme teatterissa syksyllä valmistettavasta näytelmästä ja päätimme, että jotakin uutta on saatava aikaan. Minna Rahikan ideasta kutsuttiin haastatteluun Opistoteatteria jo vuosia ohjannut Matti Rasilainen esittelemään itsensä ja tapaansa työskennellä. Matti valloitti heti ensi tapaamisella niin hallituksen kuin jäsenistönkin ja yksimielisesti päätettiin palkata hänet syksyn produktion ohjaajaksi. Matilla oli ”takataskussaan” kirjoittajatuttavansa Ritva Tanhuanpää, jonka kanssa hän oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä ja Matti tiesikin kertoa, että Ritvalla olisi ”juttu” näytelmäksi dramatisointia varten. Kutsuimme Ritvan vielä kevään aikana esittelemään tarinansa ja niin ’Suuri banaani’ alkoi syntyä.
Ritva kirjoitti neljään sukupolveen sijoittuvan tragikomedian sen pohjalta, ketkä näyttelijöistä ilmoittivat olevansa mukana syksyn produktiossa. Hyppy tuntemattomaan oli alkanut ja ensimäississä harjoituksissa 24.8. tekstin ollessa valmis olimme varmoja, että valinnat olivat oikeita. Kesän aikana ihmisten elämäntilanteet olivat taas muuttuneet, ja yksi miesnäyttelijöistä ei voinutkaan tulla mukaan produktioon. Turvauduimme helsinkiläisen teatteri Kultsan puoleen, josta saimmekin vierailijan. Ongelmia aiheutti myös perinteisesti valo- ja äänitekniikasta huolehtivien ihmisten puuttuminen. Apu löytyi onneksi Antti Kohin oppilaista Ressun lukiosta.
Suurta banaania harjoiteltiin yhteensä 42 kertaa elo-marraskuussa. Harjoituksia oli niin Matinkylän monitoimitalon kokoustilassa kuin teatterisalissa ja Kannusillan teatterisalissa vähintään neljä tuntia per kerta. Ensi-illan lähestyessä harjoituksia oli useamman kerran viikossa ja urheat teatterille omistautuneet näyttelijät antoivat itsestään kaiken aina yön pikkutunneille asti venyneissä treeneissä. Ohjaaja rakensi roolit pitkälti näyttelijöiden oman improvisoinnin tuottaman materiaalin varaan. Kirjailija oli antanut näyttelijöille ja ohjaajalle vapauden muokata tekstiä. Hän kävi itse seuraamassa harjoituksia ja muutti jonkin verran juonen kulkua ja repliikkejä.
Näytelmän juoni porautuu nykyaikaan. Suuren banaanin suuri ruoska ei säästä satiirisilta iskuiltaan euroajan loistonsa alle hukkuvia tusinaostareita – oho! nousukausi ei kestäkään ikuisesti, mutta kestääkö ystävämme Iso Omena? Myös Real TV -vouhotus ja ihmisten yksinäisyydellä retostelu saavat oman sivalluksensa. Kaikista vähiten näytelmä säästää pientä tavallista ihmistä, joka sukupolvesta toiseen ajautuu pahoihin tekoihin ja niiden uhriksi. Insesti, kuolema, syntymä, hulluus, hyväksikäyttö, rakkaus, hedonismi sekä vapaus ja sen puuten kietoutuvat suureksi vyyhdiksi, joka sysää katsojat keskelle vuosikymmenten synkkää sykliä. Performanssitaiteilija on häkessä, näyttelijä on häkissä – katsoja on häkissä. Juonen rakenne on moderni: se liikkuu eri aikatasoilla antaen niiden leikkautua toisiinsa vapaasti, asiat kerrotaan usean eri henkilön näkökulmasta ja tarinan tematiikka on moninainen. Sanalla sanoen, Espoonlahden teatteriyhdistys ry on tehnyt todellisen löydyn ja on jatkava tällä löytejen kunniakkaalla tiellä.
Kuten aiemmissakin teatterin produktioissa työryhmä jakoi päävastuun tuotantotehtävistä. Erityismaininnan ansaitsevat tuotanto- ja markkinointipuolella Jutta Kaunisto sekä visualisoinnissa monilahjakkuus Milja Valtonen. Toki kenenkään panosta ei ole väheksyminen.
Suuressa banaanissa olivat mukana seuraavat henkilöt:
Teatterimme pitkäaikainen ja kaikkitietävä touhutäti Minna Rahikka oli onneksi jälleen tukemassa, järjestelemässä, valokuvaamassa, myymässä lippuja ja kahvia sekä auttamassa aina tarvittaessa. Puvustus ja lavastus saatiin pääosin teatterin varastolta ja näyttelijöiltä. Häkin suunnitteli ja rakensi Timo Ivaska ja roskalaatikko saatiin lainaksi Nuorisoteatterilta. Käsiohjelman piirsi ja taittoi Minna Valtonen, joka vastasi myös muusta graafisesta suunnittelusta. Valaistuksen suunnitteli ja toteutti Teppo ja äänistä vastasi Mikael yhdessä ohjaajan kanssa.Lipun myynnin ja buffetin organisointivastuu oli Outi Ivaskalla. Myynnissä avustivat Minnan lisäksi Antti Kohi, Peter Norra, Anna-Liisa Kuisma, Jenni Ryynänen, Ilona Tuominen, Anna-Kaisa Ivaska sekä Annuka Alho.
Esitystä markkinoitiin A3 julisteilla ja A4 monisteilla sekä erilaisin flyerein sekä Espoon harrastajateattereiden yhteisessä Kohtauksia -tapahtuman esitteessä, joita jaettiin n. 2300 kappaletta Matinkylän alueella ja Espoon kirjastoihin ja muihin kulttuurikohteisiin. Niin sanottu minne-mennä -ilmoittelu onnistui hyvin, vain kerran oli ilmoitukset jääneet pois lähes kaikista lehdistä. Netissä hakurobotti löysi Suuren banaanin monestakin paikasta, joista mainittakoon Aktivist ja Kulttuuriuutiset. Myös teatteri Musta Aukon sivuilla oli ennen ensi-iltaa mainos (Kohtauksia -tapahtuman sivuilla). Lehdistö huomioi Suuren banaanin näyttävästi. Alueuutiset ja Seurakuntasanomat kirjoittivat pienen puffin. Länsiväylä puffasi näytelmää Kohtauksia -tapahtuman jutussa ja kirjoitti lisäksi arvostelun. Myös Seurakuntasanomat kirjoitti arvostelun ja Espoonlahden Taide- ja Mediapajan työharjoittelija netti-Periferiaan.
Suuri banaani -seurua markkinoi näytelmää myös 10.11. järjestetyssä kauppakeskus Iso Omenan järjestötapahtumassa jaellen mainoksia rooleissaan ja roolipuvuissaan. Näyttelijät saivat osakseen hiukan negatiivista palautetta, mikä ei johtunut näyttelijöistä vaan Iso Omenan selvästikin jäykästä suhtautumisesta teatterilaisiin. Vahtimestarit jopa kielsivät flyereiden jakamisen kauppakeskuksessa ja kumpikaan kauppakeskuksen marketeista ei halunnut ottaa teatterilaisia tiloihinsa hedelmävaakojen viereen jakamaan näytelmän mainoksia banaaneja ostaville asiakkailleen.
Suuri banaani sai katsojilta runsaasti positiivista palautetta ja mikä ilahduttavinta voitaneen todeta, että katsojissa oli paljon nuoria. Suuren banaanin kahdeksassa näytöksessä oli katsojia 258. Esityksen keskimääräiseksi katsojaluvuksi saatiin 32. Näytelmän ensi-illan ollessa taas pikkujouluajan kynnyksellä yksi näytöksistä peruutettiin, koska yleisöä ei lauantai-illan esitykseen saapunut. Näytelmällä pyrittiin myös Työväen näyttämöpäiville, mutta valitettavasti se ei tullut valituksi. Selittelyt ovat turhia, mutta yhtenä syynä voitaneen pitää sitä, että valitsijaraadin edustaja kävi katsomassa näytelmän harjoituksia noin 3 viikkoa ennen ensi-iltaa, jolloin näytelmä oli vielä melkoisen keskeneräinen.
Ohjaus: Matti Rasilainen
Käsikirjoitus: Ritva Tanhuanpää
Rooleissa:
Valtteri Pietavirta alias Roska / Antti Hovilainen
Helene Ström-Luoma / Mirka Vuori
Anna Luoma eli Hullu-Anna / Emilia Kokko
Henri Ström / Kari Hilvenius
Sylvi Ström / Sirpa Seire
Laura Kaipainen-Hoeg / Mialeena Leppälä
Pinja Kaipainen / Jutta Kaunisto
Maria Pietarinen / Milja Valtonen
Jussi Aropolku / Tony Nyberg
Toimittaja / Outi Ivaska
Kukka Kokkonen eli ohikulkija / Maaria Kujala
(Teksti on lainattu vuoden 2001 toimintakertomuksesta. Kirjoittajana Emilia Kokko, Outi Ivaska ja Minna Rahikka.)