Matti Rasilainen ja Ritva Tanhuanpää: Homo sapiens – viimeiset tutkimukset (2004)
Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 7.2. – 13.3.2004.
Olipa kerran mies, joka oli hyvin väsynyt. Hän oli ollut väsynyt jo pitkään, eikä muistanut, milloin tai miten kaikki alkoi…” Kollaasi ihmisestä ja yhteiskunnasta 2000-luvun alussa. Onko mahdollista toimia oikein maailmassa, jossa äly ja moraali kituvat viimeisillään?
http://www.espoonlahdenteatteri.fi/cms/images/produktiot/2004/homo_sapiens.jpgJatkoimme edelleen hedelmällistä taiteellista yhteistyötä ohjaaja Matti Rasilaisen ja kirjoittaja Ritva Tanhuanpään kanssa. Suuri osa näyttelijöistä oli näytellyt kahdessa edellisessä produktiossamme Suuressa banaanissa ja Usko, toivo, rakkaudessa. Uutena vahvistuksena saimme ryhmäämme Sari Savusen, jolla on pitkä kokemus laulamisen saralla. Teknistä osaamista joukkoomme toivat Antti Tanhuanpää ja Eeva Salmi, jotka suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä esityksen valot. Salmi vastasi myös valojen ja äänten ajamisesta esityksissä. Ilkka Ojala, joka teki äänimaailman sekä AUKI- että Usko, toivo, rakkaus -produktiohin, jatkoi korkeatasoista sävellystyötään myös tässä produktiossamme. Lavastuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Milja Valtonen.
Aloitimme harjoitukset elokuussa. Harjoituspaikkoina olivat Matinkylän monitoimitalon teatterisali ja Kivenlahden koulu. Syksyllä harjoituksia oli 35 ja vuoden 2004 alussa 17. Harjoituskausi oli aiempia vuosia pidempi ja intensiivisempi keskiyön tuolle puolen ulottuvine harjoitussessioineen. Ensi-ilta oli 7.2.2004.
Harjoituskauden aikana opiskelimme ja tutkimme näyttelijäntyötä monipuolisesti ja venytimme omia tekemisen rajojamme. Keskeisin menetelmä oli improvisaatio, jonka ohella tutkimme muun muassa äänenkäytön ulottuvuuksia, tunneilmaisua, naamionäyttelemistä sekä fyysistä ilmaisua. Ritva Tanhuanpää osallistui harjoituksiin kirjuroimalla improvisaatiossa syntyneitä kohtauksia paperille. Näyttelijöiden tuottaman materiaalin lisäksi käsikirjoitus sisältää Tanhuanpään ja Rasilaisen kirjoittamia tekstejä. Lisäksi siinä on lainauksia muun muassa seuraavilta henkilöiltä: Breznev, Paul Davies, Lenin, Luther, Rosa Luxemburg, Marx ja Ulrike Meinhof. Lainauksia on myös Raamatusta, Koraanista, Nykysuomen sanakirjasta sekä erinäisistä tietosanakirjoista.
Lavasteiden päämateriaali on muovi eri muodoissaan. Maisema on pirstaleinen ja kummallinen, silti varsin symmetrinen. Homepurkit ympäröivät väsyneen ja ulkopuolisen hahmon. Teoreetikko vapauttaa purkillisen eläviä kärpäsiä. Seinät täyttyvät liiduilla piirretystä teoriasta ja kapinasta.
Teos on erittäin ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti kantaaottava. Se on kollaasi ihmisestä ja yhteiskunnasta 2000-luvun alussa. Aikamme ihmiskuva piirtyy näyttämölle poliittisten läpileikkauksien ja teoreettisestn viitekehyksien halkoessa haparoivia ja eksyksissä olevia ihmisiä. Keskeisiä kysymyksiä ovat hierarkian luonne ja ihmisen suhde vallitseviin rakenteisiin ja toisiin ihmisiin. Miten voi toimia oikein maailmassa, kun moraali ja arvot kituvat viimeisillään? Yhteiskunnalliset kuvat seuraavat toisiaan uskonon, tieteen, politiikan ja psykologisen jargonin täyttäessä ihmisten mielen.Ulkopuolisuus, nöytyyttäminen ja vallankäyttö hakevat olomuotoaan ja kohdettaan. On oltava kiinni rakenteissa, vaikkei itse ymmärtäisi miksi. Viimeinen kuva yhteiskunnasta on raaka ja paljas. Ihmiset ajautuvat oman elämänsä ääritilaan, jäävät uskonnon tai tieteen alle, ruiskuttavat elimistöönsä kivunsiirtoa, kääntävät takkinsa – menevät rajojensa yli.
Homo Sapiens – Viimeiset tutkimukset paljastuu tutkimukseksi lajista, joka nimitti itseään homo Sapiensiksi. Ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon muutamia yksilöitä lukuun ottamatta. Näyttämö on koetila, jossa homo Sapiensit altistetaan ärsykkeille ja tutkitaan, miten he käyttäytyvät. Tutkija ja tutkijan kollegat ovat toisesta todellisuudesta, joka jatkaa olemassaoloaan energiakeskusten voimalla. Esitys alkaa rahanpolttorituaalilla. Zombie-ihmiset katsovat tyhjään, mutta ovat varmoja päämäärästään. Setelit palavat, mutta ihmisryhmä hajoaa yksilöiksi ja vastarinnoiksi. Esityksen lohduttoman maailmankuvan seassa pilkahtaa toivon kipinöitä, mustia aukkoja. Homo Sapiensit lähetetään jatkotutkimuksiin, joissa testataan muun muassa lajin risteyttämistä muihin löytyneisiin lajeihin, lajin taloidellisesti järkevää nelijalkaistamista sekä paloittelututkimuksen ulottuvuuksia.
Työryhmä jakoi jälleen tuotantovastuun. Tiedotuksesta vastasivat pääasiallisesti Sari Savunen ja Ritva Tanhuanpää. Markkinoinnissa käytetystä piirroksesta vastasi lavastuksen ja puvustuksen suunnitellut Milja Valtonen ja harjoitus- ja esitystilojen järjestämisestä Emilia Kokko ja Kari Hilvenius. Pukujen suhteen pitäydyttiin edelleen dogma-periaatteessa eli vaatteet löytyivät pitkälti näyttelijöiden omista kaapeista. Koko työryhmä osallistui markkinointiin ja muihin käytännön järjestelyihin.Esitystä markkinointiin mustavalkoisin A3 julistein ja lentolehtisin. Tiedotteita lähetettiin kaikkiin tärkeimpiin pääkaupunkiseudun medioihin.
Ohjaus, dramaturgia, käsikirjoitus: Matti Rasilainen
Käsikirjoitus, kommentointi, improjen kirjurointi: Ritva Tanhuanpää
Musiikki: Ilkka Ojala
Lavastus: Milja Valtonen
Valot: Antti Tanhuanpää ja Eeva Salmi
Rooleissa:
Laulaja / Sari Savunen
Väsynyt / Antti Hovilainen
Teoreetikko / Hanna Mykkänen
Kapinallinen / Emilia Kokko
Uskovainen / Suvi Jumppanen
Sotilas / Hannu Hurme
Psykologi / Irja Asikainen
Johtaja / Kari Hilvenius
(Teksti on lainattu vuoden 2003 toimintakertomuksesta. Kirjoittajana Emilia Kokko. – Kuva Milja Valtonen.)